sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Kolmantena päivänä

Joskus on parempi turvautua referoimaan itseään viisaampia. Niin tekee emerituspiispa Eero Huovinenkin kirjassaan Lähdön aika. Tai en tiedä, onko tämä referoitu henkilö Huovista viisaampi, mutta joka tapauksessa hän esittelee tämän Karl Lehrmannin ajatuksen. Huovisen alkuperäisen tekstin voit lukea hänen kirjastaan Lähdön aika. Tässä lyhennettynä pääasia.

Karl Lehrmann on kirjoittanyt kolmannesta päivästä. Se liittyy tietysti pääsiäiseen, Jeesus herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, mainitaanhan se uskontunnustuksessakin. Mutta miksi juuri kolmantena päivänä? Miksei heti tai viikon päästä?

Juutalaiset puhuvat kolmesta päivästä. Raamatussa kerrotaan erilaisista tapahtumista, joissa elämä on vienyt koettelemusten äärirajoille. Epätoivoiselle kolme päivää on pitkä aika. Joona oli kolme päivää kalan vatsassa, Jumala koetteli Abrahamia kolmen päivän ajan, Jeesuksen vanhemmat kadottivat lapsensa kolmeksi päiväksi. Jeesuksen kuollessa opetuslapset olivat murheellisia kolme päivää. Raamattu kertoo kolmella päivällä siitä, että ihmisen kärsimykset otetaan tosissaan. Kärsimystä ei väheksytä eikä piilotella eikä epätoivoa ei selitetä pois. Pääsiäisenä 3 päivää merkitsee kuoleman todellisuutta, Jumala kulki läpi kaikkein suurimman kärsimyksen, eli sen keskellä. Kuitenkin tulee myös kolmas päivä, käännekohta. Tuskan päivät ovat pitkiä, silti kolmas päivä tulee pian, toivo ei ole kaukana.

3. päivä on Jumalan päivä, hänen toimintansa hetki. Silloin pitkältä tuntunut ahdistus päättyy. Kolmantena päivänä Jumala puuttuu asioihin ja avaa uuden mahdollisuuden. Kolmantena päivänä Kristus nousee kuolleista.

Tässä vielä suora lainaus Huoviselta: “Jos Jeesus olisi heti noussut kuolleista, kuoleman kauheutta ei olisi otettu vakavasti. Jos ylösnousemus olisi viipynyt pidempään, toivon odottaminen olisi voinut viedä voimat. Siksi on mahdollista yhä uudelleen sanoa: Kristus nousi kolmantena päivänä kuolleista.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti