Mä sain olla hetki sitten vielä emon kainalossa. Siinä oli
lämmintä, mukavaa ja hyvää ruokaa. Sitten tuli jotkut miehet ja otti mut. Mun
selkään laitettiin jotain rättei ja sit sinne istahti karvanen ukko. Se sano,
et nyt mennään ja sit oli pakko lähtee käveleen. Ihmisiä oli ihan sairaasti
joka paikassa – mun piti vaan kävellä ns. väkisin eteenpäin. Ei ollut yhtään
kivaa. Kun olin päässyt jonkin matkaa eteenpäin se karvanen ukko hyppäs pois
mun selästä. Mut sysättiin syrjään. Se ukko jatkoi matkaa jalan ja mulle ei
ollut enää tilaa.
Jälkeenpäin olen kuullut, että musta puhutaan paljon. Olin
kuulemma jonkun ennustuksen mukaan valittu juuri sen ukon ratsuksi. Minusta
tuntui kuitenkin parhaalta se, että joku kumman johdatus saattoi minut takaisin
emon helmoihin pois siistä hirveestä hässäkästä ja väen paljoudesta. Nyt on
taas hyvä olla.
Olen kuullut että se ukko oli sittemmin käynyt jollakin
lammikolla auttamassa niitä ihmisiä, joilla ei ollut mitään toivoa. Hän oli
kuulemma antanut rammalle uuden elämän parantamalla hänet. Kyllä sen täytyi
olla hieno ukko.
Pääsiäinen on mennyt – asiat ja tapahtumat voi unohtaa?
Elämme hyvinvointi valtiossa ja nautimme jokapäiväisestä leivästä, koulusta,
terveydenhuollosta yms. ”On lotto voitto syntyä Suomeen!”
Mitähän se aasin varsa nyt miettisi näkemästään ja
kuulemastaan tai mitähän se ukko tekisi tai sanoisi, kun…
”Kalle” joutui työttömäksi. Hän ei saanut mistään mitään, ennen kuin käveli yli 13 km työvoimatoimistoon täyttämään lapun. Hänelle kerrottiin, että asian käsittelyssä menee joitakin viikkoja ja karenssi on 7 päivää. Kävellessään takaisin hän liukastui ja loukkasi jalkansa. Hänet vietiin ambulanssilla terveyskeskukseen ja sieltä sairaalaan, jossa hänet tutkittiin ja jalka kipsattiin. Hänet passitettiin kotiin. Ei ollut rahaa taksiin, ei voinut kävellä, ei ollut ruokaa. Kotiin – yksin ilman mitään. Onneksi oli yksi ukko (ystävä, kaveri, tuttu), joka heitti autollaan kaupan kautta kotiin ja lainasi rahat ruokaan. Puhelin vielä toimi ja hän soitti sosiaalitoimeen. Hänen pitää viedä paperit ja anoa avustusta. Milläs viet? Ukko tuli apuun ja hoiti paperit ja kävi taas kaupassa. Sitten ennen mitään päätöksiä tulikin jo sairaalamaksu, terveyskeskusmaksu yms. Ei ole rahaa maksaa vieläkään. Meni aikaa ja tuli karhulasku – ei ei tullut karhulaskua vaan tuli perintätoimiston lasku, jossa uhattiin ulosotolla. jne…
”Kalle” joutui työttömäksi. Hän ei saanut mistään mitään, ennen kuin käveli yli 13 km työvoimatoimistoon täyttämään lapun. Hänelle kerrottiin, että asian käsittelyssä menee joitakin viikkoja ja karenssi on 7 päivää. Kävellessään takaisin hän liukastui ja loukkasi jalkansa. Hänet vietiin ambulanssilla terveyskeskukseen ja sieltä sairaalaan, jossa hänet tutkittiin ja jalka kipsattiin. Hänet passitettiin kotiin. Ei ollut rahaa taksiin, ei voinut kävellä, ei ollut ruokaa. Kotiin – yksin ilman mitään. Onneksi oli yksi ukko (ystävä, kaveri, tuttu), joka heitti autollaan kaupan kautta kotiin ja lainasi rahat ruokaan. Puhelin vielä toimi ja hän soitti sosiaalitoimeen. Hänen pitää viedä paperit ja anoa avustusta. Milläs viet? Ukko tuli apuun ja hoiti paperit ja kävi taas kaupassa. Sitten ennen mitään päätöksiä tulikin jo sairaalamaksu, terveyskeskusmaksu yms. Ei ole rahaa maksaa vieläkään. Meni aikaa ja tuli karhulasku – ei ei tullut karhulaskua vaan tuli perintätoimiston lasku, jossa uhattiin ulosotolla. jne…
Ukkoko on ainoa, joka pelastaa? Mutta kenet pitäis pelastaa?
Hyvinvointi valtio vai Kalle?
T. Jörö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti