tiistai 15. huhtikuuta 2014

Totuus vs. rakkaus

"Mitä on totuus?" kysyi Pilatus tutkiessaan Jeesusta tämän viimeisellä tuomiolla.
"Mitä on rakkaus?" toivon Jeesuksen kysyvän hänen tutkiessaan minua viimeisellä tuomiollani.

En voi kerskua totuudella - se on niin ruma.
En voi kerskua rakkaudella - sitä minulla on niin vähän.



Totuus tekee kipeää.
Rakkaus parantaa.

ja samaan aikaan

Rakkaus tekee kipeää.
Totuus parantaa.



Usein yritämme suhteuttaa totuuden. Jos niin niin sitten näin. Mutta entäpä jos, mitä sitten kun.
Rakkautta ei voi suhteuttaa. Se on tai ei ole.

Järkemme pitää totuudesta. Sydämemme kaipaa rakkautta.
Totuus ilman rakkautta on kylmä ja kova
mutta vasta totuus antaa rakkaudelle syvyyden.
Jos emme tiedä totuutta, emme ymmärrä rakkauden suuruutta ja järjettömyyttä.



Jumala on totuus, Jeesus totuuden todistaja.
Sitä varten minä olen tuillut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta.

Jumala on rakkaus, Jeesus rakkauden tuoja.
Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan vaan pelastamaan sen.



Sillä suurin on rakkaus.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Jumalauta!

En pidä itseäni mitenkään erityisen hyvänä ja esimerkillisenä ihmisenä, monenlaisia heikkouksia löytyy eivätkä asiat pysy aina järjestyksessä eivätkä puheet ja ajatukset asiallisina. Siitä olen kuitenkin iloinen ja vähän ylpeäkin, että kiroilen varsin harvoin. Joskus kyllä, mutta en kovin usein. Ja jos kiroilen, niin usein siinä tilanteessa olen ahdistunut tai raivoissani tai suutuksissa ja usein itkettää vielä samaan aikaan. Kirosana, jota huomaan käyttäväni noissa hetkissä on jumalauta. En suosittele ottamaan mallia, mutta näin se nyt omalla kohdallani on.


Titanic. Starboard detail.
Titanicin pienoismalli, kuva flickr.com, Elsie esq.
Vähän erilainen jumalauta pääsi suustani pari viikkoa sitten. Olimme reissussa Tallinnassa katsomassa Titanic-näyttelyä Lennusadamassa. Näyttelyssä kerrottiin laivasta ja esiteltiin seillä matkustaneita henkilöitä. Esillä oli myös Titanicin hylystä nostettuja tavaroita: lautasia, potta, muutamia vaatekappaleita, jopa Amerikkaan lähteneen hajuvesikauppiaan näytepullot. Titanicin tarina on tuttu. Neitsytmatkalleen lähtenyt valtavan alus, joka törmäsi jäävuoreen ja upposi. Museossa sai koskea oikeaan jäävuoreen, sai monin käsin tuntea miten kylmää vesi oli ollut. Opasteissa kerrottin, että kaikki veden varaan joutuneet eivät hukkuneet vaan kuolivat hypotermiaan, paleltuivat kuoliaksi. Kyllä se näyttely aika hiljaiseksi veti, vaikka Titanic-elokuvan olen katsellut ja aika monta muutakin dokumenttia aiheesta nähnyt. Tuli sellainen kummallinen tunne.

Patarei Prison, Tallinn
Patarein vankila mereltä päin, kuva flickr.com, Jon Shave
Mutta vielä enemmän Tallinnassa pysäytti Lennusadaman vieressä oleva rakennus, Patarein vanha vankila. Vankila on nyt suljettuna, viimeiset vangit kuljetettiin Tarton vankilaan vuonna 2002. Mutta vielä reilu 10 vuotta sitten siinä ränsistyneessä ja rapistuneessa rakennuksessa on pidetty vankeja, ihan oikeita ihmisiä. Vangit ovat olleet monenlaisia, mutta varsinkin neuvostoaikoina Patareissa pidettiin niinsanottuja valtion vihollisia, ihmisiä, jotka syystä tai toisesta olivat neuvostojohtajien mielestä epäilyttäviä ja vaarallisia (viime sunnuntain Hesarissa oli juttu tästä ja myös vankilasta!). Vankilassa on kidutettu ihmisiä ja teloitettu ihmisiä, viimeisin teloitus tapahtui vuonna 1991.Vankilan muurit ovat paikoillaan, vartiokoppeja näkyy ohikulkevalle tielleja  piikkilangat muurin päällä ovat paikoillaan. Vankilassa itsessään kaikki on jätetty niille sijoilleen (kuvia löytyy monista suomalaisistakin blogeista, esimerkiksi tästä). Kertoman mukaan vankilan verhot suljettiin vuonna 1980 eikä niitä koskaan avattu sen jälkeen. Verhot suljettiin, että vangit eivät nähneet merelle kun Moskovan olympialaisten purjehduskisat käytiin Tallinnan edustalla.

Siinä niiden talojen välissä, kevätauringon paisteessa, suusta pääsi se jumalauta. Tai oikeastaan sen pidempi muoto: Jumala, auta! Mieti, niitä ihmisiä, jotka lähtivät laivaan, mutta joiden elämä päättyi Titanicin mukana aaltoihin. Mietin niitä ihmisiä, jotka ovat istuneet vankilassa, syystä tai toisesta, syyllisinä tai syyttöminä, joka tapauksessa kidutettuina ja alistettuina, kauheissa oloissa, tuomittuna kuolemaan. Jumalauta; Jumala, auta! Tätä kaikkea hirveää tapahtuu maailmassa, yhä edelleen.Paha ei  ole vain museoissa ja historian siipien havinassa. Jumala, auta meitä kaiken pahan keskellä ja auta meitä muuttamaan maailmaa niin, että paha voisi jos ei väistyä, niin ainakin vähentyä. Jumala, auta meitä, jotka joudumme yllättäen pelottaviin tilanteisiin. Jumalauta, Jumala auta!

tiistai 28. tammikuuta 2014

Kenen jalanjäljissä kannattaa kulkea

Musapyhiksessä tehtyä - erään lapsen jalan jäljet 

Meillä on paljon erilaisia ryhmiä tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille. On aloitettu uusia ryhmiä, entisten - hiipuvien ryhmien tilalle. Mikä on se tekijä, joka saa ryhmät hiipumaan ja toiset ryhmät ovat niin täysiä, että kaikki halukkaat eivät mukaan mahdu.

Vanhemmilta tulee välillä ehdotuksia siitä, minkälaista toimintaa seurakunnassa pitäisi olla. Usein näihin pyyntöihin pyritään vastaamaankin, mutta sitten taas into loppuu kesken.

Tulee mieleen uuden vuoden lupaukset. Aloitetaan innolla jotakin uutta, mutta muutaman viikon jälkeen alkuinnostus hiipuu ja homma jätetään kesken.
Tässäpä meille työntekijöille onkin tuhannen taalan paikka. Miten saisimme perheet sitoutettua toimintaan ja innostaa heitä yhdessä kehittämään toiminnan sisältöä meidän työntekijöiden kanssa.

Voisiko olla myös niin, että äidit ja isät perustaisivat omia ryhmiä ja kokoontuisivat vapaaehtoispohjalta. Olisiko toiminta silloin mukavaa ja sitouttavampaa. Omaa toimintaa omilla ehdoilla. Me työntekijät voisimme vierailla näissä ryhmissä tarpeen mukaan ja käydä kertomassa siitä, mikä meille on luontevinta.

Puhuisimme perheille innostavalla ja mielekkäällä tavalla Raamatun asioista ja saisimme lapsen innostumaan ja eläytymään tarinaan. Pieniä teatteriesityksiä, musisointia, kynttilän liekkiin tuijottamista ja lämmön kokemista yhdessä toisten kanssa.
Kuitenkin niin, että kaikki saavat kokea mukavia elämyksiä ja haluaa tulla uudestaan.

Olemme aloittamassa uutta toimintaa tulevana sunnuntaina. Eskarilaisen oma pyhäkoulu. Odotan innolla sunnuntaita. Olen suunnitellut mukavan ja mielenkiintoisen ohjelman tuolle päivälle. Meillä on paljon laulua, kokeilemme rytmirinkulaa, teemme kynttilöitä ja tietysti nämä kaikki liitetään Raamatun kertomukseen.

Itseäni jännittää tosi paljon.Minkälaisen vastaanoton tämän kertainen toiminta saa.