lauantai 23. marraskuuta 2013

Ville Syrjäkarin läheisille ja kavereille


Kymin seurakunnan nuorisotila Boxi, Karhulantie 31, on tänään lauantaina 23.11.2013 auki klo 18.00 alkaen. Paikalla on seurakunnan nuorisotyöntekijöitä valmiina keskustelemaan yhteisestä surusta, ja henkilökohtaisesti.

Huomenna sunnuntaina Kymin kirkossa vietetään suruhartaus klo 18.00. Rukous- ja musiikkihetken jälkeen on mahdollista jäädä keskustelemaan henkilökohtaisesti tai ryhmissä yhdessä työntekijöiden kanssa.

Suru on koskettanut meitä kaikkia. Nyt on tärkeää tukea toinen toisiamme ja pitää huolta.


perjantai 1. marraskuuta 2013

Pyhäinpäivä

Waiting
Waiting. Photo by LearningLark, flickr.com
Olin eilen sairaalassa jakamassa ehtoollista. Vanhoja ja hauraita käsiä, harmaita hiuksia, rollaattoreita ja pyörätuoleja päiväsalissa. Yllättävän vahvoja kädenpuristuksia ja iloa silmissä ja yhdessälaulettuja virsiä. Yhdessä luettiin Isä meidän -rukous, käsi kädessä. Ehtoollisleivät tarttuivat kitalakeen ja viini oli makeaa ja väkevää. Lopuksi vielä ristinmerkki, siunauksen merkki otsalle. Auringonsäteet valaisivat huoneen.

Pyhäinpäivä. Pyhien ihmisten päiväkö? Vai pyhien hetkien päivä? Huomenna pyhäinpäivänä muistellaan poisnukkuneita rakkaita. Mutta olivatko he pyhiä?

En usko, että ihmisestä tekee pyhän hänen kuolemansa. Enkä sitäkään, että pyhyys olisi jotain tiettyä pyhien asioiden tekemistä tai vaihtoehtoisesti epäpyhien asioiden tekemättäjättämistä. Jotain sellaista, mitä voisi itse tehdä, ansaita tai saavuttaa.

Silti ihmiset siellä sairaalassa ovat pyhiä. Ja hekin ovat pyhiä, joiden haudoille viedään kynttilöitä, ja hekin joiden haudalla ei käy kukaan. Ja minäkin olen pyhä ja sinä. Jokainen on.

Pyhyys on jotain sellaista, mikä tulee meidän ulkopuoleltamme. Se tulee Jumalasta, hänen armostaan ja rakkaudestaan. Siitä, että hän on luonut meidät, kutsunut meidät, lunastanut meidät. Rakastanut meitä.

Olimme sairaalassa koolla pienen hetken. Minä ja osaston henkilökuntaa, muutama potilas. Meillä oli pyhäinpäivä sinä torstaina.