lauantai 26. toukokuuta 2012







Raamatun kieli on monessa kohtaa lähempänä runoutta kuin luonnontieteiden täsmällisyyteen pyrkivää kieltä. Uskon kielen luonteestaan huolimatta Raamatun tekstit sisältävät  tarkkoja havaintoja arjesta ja ihmisestä, puhetta ihmisen sydämelle sekä merkintöjä ja tulkintaa Lähi-idän historian tapahtumista.


Jeesuksen vertauksiin sisältyy lukuisia arjen havaintoja lampaista ja niiden käyttäytymisestä. Olemme vähitellen etääntyneet niin kauas Raamatun ajan maailmasta ja kertomuksista, että vertausten merkitys täytyy opetella uudelleen. Raamatun kirjallisuuden ja keskeisten vertausten tunteminen on osa yleissivistystä. 


Tänäkin kesänä kotiseurakunta lahjoittaa jokaiselle vihkiparille Raamatun häälahjaksi. Kymin kirkon vihkiraamatussa on varsinaista tekstiä 1320 sivua. Jos tänään aloittaisi ja joka päivä lukisi keskimäärin 3,6 sivua, vuodessa se tulisi luetuksi.


Juha Tanska



lauantai 19. toukokuuta 2012

Rukous

pray
Kuva Samantha Celera 

Anna meille tai siis älä ota pois keneltäkään leipää ja syliä.
Puuroa ja soppaa pyhänä ja perunamuusia koska se lohduttaa.
Anna pelloille kevät ja linnuille pesät.
Lapselle, joku joka välittää. Kantaa toisen reppua ja eväitä ja kyyneleitä.
Siunaa mummolle hellapuut ja virsikirjaan isommat präntit.
Pidä sitä liukkailla kädestä, kun se on meille niin tärkeä.
Aamen
Tälläisen pienen pojan rukouksen löysin täältä internetin ihmemaasta. Minusta siinä on nähtävissä se mitä rukouksen pitäisi olla, aitoa sydämen puhetta Jumalalle. Katekismus sanoo rukouksesta seuraasti:
"Rukous on ihmisen tapa olla ja elää Jumalan kasvojen edessä. Se on yhtä luonnollinen ja välttämätön hengelliselle elämälle kuin hengitys ruumiille. Jumala näkee meidät joka hetki, ja me voimme puhua hänelle ja hän meille".
En tiedä millaista rukouselämää sinulla on, mutta omani on hyvin vaihtelevaa. Välillä rukous on kuin hätähuuto Jumalalle: auta, en selviä tästä, anna voimia. Joskus minun rukoukseni ovat pieniä avunpyyntöjä: anna niiden kadonneidet auton avainten, rahapussin, bussikortin jostain nyt löytyä.
Usein rukouksiinkin saa vastauksia. Rahapussi löytyy ja vaikeat tilanteet kääntyvät parhain päin. Meidän ihmisten perustarve on kuulluksi tuleminen. Ja silloin kun tulee tunne, että Jumala kuulee rukoukset, tulee turvallinen olo.
Mutta entä silloin, kun tuntuu siltä, että Jumala on hiljaa? Silloin kun Jumalan apu viipyy, voimat ehtyvät ja pimeys valtaa alaa?
Kaikkiin kysymyksiin en pysty vastaamaan. On vaikeita kysymyksiä, joihin vastausta ei koskaan tule, mutta silti luotan siihen, että Jumala on läsnä kärsimyksessäkin. Joihinkin kysymyksiin ja pyyntöihin Jumalalla on omat vastauksensa, jotka saattavat olla kovin erilaisia kuin meidän ihmisten toiveet.
Jeesus opetti Isä Meidän rukouksen. Siinä rukoillaan, että Jumalan tahto tapahtuisi tässä maailmassa. Minulle tuo pyyntö on vaikea. Mielummin haluaisin, että minun tahtoni tapahtuisi. Miksi minun tahtoni ei voisi olla myös Jumalan tahto? Mutta silti yhdyn noihin sanoihin, Jumala tapahtukoon sinun tahtosi tässä maailmassa.
Rukous voi muuttaa meitä ja ympäristöämme. Pyydänkin nyt, että mietit jonkin asian, jonka puolesta haluaisit rukoilla. Ota oikea kätesi. Kirjoita tuo asia mielessäsi oikeaan kämmeneesi. Voit vaikka painaa kätesi nyrkkiin, painaa tuon nyrkin kevyesti lähelle rintaasi, sydämen luokse ja hiljaa rukoilla tuon asian puolesta. Halutessasi voit avata nyrkin puhaltaa tuon asian pois kämmeneltä ja jättää sen Jumalan huomaan.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Leipää ja viiniä musapyhiksessä

Meillä on ollut kantavana teemana viime syksystä alkaen pienten lasten ehtoolliskasvatus. Olemme käyneet läpi aihetta leikein, lauluin, Raamatun kertomuksin. Lapset ovat olleet hyvinkin vastaanottavaisia asian suhteen. Olemme puhuneet ja laulaneet leivästä ja viinistä. Ovatpa vanhemmat kertoneet jopa, että kauppareissulla lapset ovat muistuttaneet viinin ja leivän ostamisesta. Olimmehan laulaneet koko syksyn laulua leivästä ja viinistä.

Meillä on tietenkin korostettu myös ehtoollisen merkitystä yhteisenä ateriana. Olemme viettäneet Puurokirkossa yhteistä ateriaa - ehtoollista.
Olemme pyytäneet erityisesti lapsia ehtoolliselle tai siunattavaksi saman pöydän äärelle.

Meillä on raapaistu pintaa. Jatkossa on tarkoitus pitää aihetta yllä. Onhan se tärkeä osa kristillistä perintöä. Jeesus asetti ehtoollisen kiitti ja siunasi leivän ja viinin.


Yläkuvassa on perjantairyhmän muskarilaiset
Kuvassa olemme Boxilla ja on tarkoitus, että lähdemme leipomaan yhteistä ateriaa siis leipää.
Saimme makoisat teeleivät mehu- ja kahvihetkelle.

Sillä aikaa, kun teeleivät paistuivat uunissa kävimme laulamassa lopuksi laulun "Käsi kädessä vielä hetki" ja ihan lopuksi siunasimme vielä itsemme.

Kuvissa on mukana osa lapsista ja aikuisista. Iloinen porukka, joka nauttii yhdessä tekemisen ilosta. Ihanista lauluista ja mukavista leikeistä.

Kuvassa on lähestulkoon valmiita teeleipiä uuniin laitettavaksi. Kaksi leipää vaatii vielä vähän leivontaa : )

Tässä kuvassa on torstairyhmän muskarilaisia.
Huomatkaa hienot leipurin hatut. Täytyi käyttää hiukan luovuutta ja lainasimme keittiöstä isoja kahvin suodattimia. Ovathan ne paljon kauniimpia kuin tavalliset myssyt.

Pikku leipurit

torstai 3. toukokuuta 2012

Kasvu kohti kesää - kasvu kohti ihmisyyttä!

 

 


Elämä on usein kuin vuoden kiertokulku. On talven pakkasta, syksyn sadetta, kevään kukoistusta ja kesän lauhkeutta!
t. Jörö


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Vapun jälkimainingeissa

Vappu Eve 2009
Kuva Cliff Gilmore

Vappua juhlittiin jo eilen ja toissapäivänäkin, mutta vasta tänään sain kiinni ajatuksenpäästä, joka vähän jo vilahti mielessä varsinaisena juhlapäivänäkin. Uskonto ja politiikka on perinteisesti kuuma peruna, tabukin, puheenaihe jota ei kannata kahvipöytäkeskusteluun nostaa. Jotkut papit kyllä harjoittavat politiikkaa, ihan puoluepolitiikkaakin työn ohella. Minusta se tuntuu vieraalta, en osaa samaistua mihinkään puolueeseen. Jos voisikin poimia kaikista parhaat puolet, rusinat pullasta -tekniikalla. Mutta politiikasta tämä ajatus lähti. Pahoittelen mahdollista poliittista epäkorrektiutta.

Vappu on työväen juhlaa ja työväenlaulujen aikaa. Yksi tunnetuista (ja mielestäni upeimmista) on Kaj Chydeniuksen säveltämä ja Aulikki Oksasen sanoittama Kenen joukoissa seisot. Laulun sanat maalavat silmien eteen punalippuisen paraatin, työväen joukon, joka ei piittaa rakkaudesta puhuvista pastoreista eikä puolueettomista humanisteista. Laulusta voisi varmaan tehdä monenkinlaista poliittis-teologis-yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, mutta minut pysäytti laulussa mainittu rakkaus. Ihan laulun alussa todetaan, ettei rakkaus synny maailmaan odottaessasi taivaan armoa. Sitten todetaan rakkaudesta puhumisen olevan pastorien houreita. Kertosäkeessä sitten tulitetaan täysillä: "Ei synny rakkautta ilman oikeutta, ei oikeutta ilman taistelua, ei taistelua ilman yhteistä rintamaa." Rakkaus on siis jotain, joka syntyy vasta sitten, kun ihmiset ovat liittyneet yhteen ja kun yhteenliittyneet ihmiset ovat taistelleet oikeuden puolesta. Ja vasta sitten kun oikeus on lopulta tapahtunut on tilaa rakkaudelle. En yhtään ihmettele enää, että rakkaudesta puhumista verrataan hourailuun, niin paljon pitää tapahtua ennen kuin rakkaus voittaa, tulee näkyväksi ja saa tilaa. Rakkaus on todella kaukana, unenomaisena näkynä. Reaalimaailmasta kun tiedämme, miten harvoin oikeus toteutuu.

Olisin taipuvainen ajattelemaan, että kristinuskon näkökulmasta järjestys voisi olla toinen. Ensin on rakkaus, tai Rakkaus isolla ärrällä oikestaan. Ja kun on r/Rakkaus, voi olla myös oikeus, voi olla taistelu oikeuden puolesta, voi olla yhteenliittyneiden ihmisten joukko. Rakkaus ei ole päämäärä tai lopullinen tavoite vaan se on lähtökohta, alkuunpaneva voima, liikkeelle saava taho. Rakkaus ei ole palkinto vaan se on oletusasetus. Siksi rakkaus ei ole vain pastoreiden houreita, illuusiota, jotain tavoittamatonta. Rakkaus on jo olemassa, se sysää meidät liikkeelle, liittymään yhteen, taistelemaan oikeuden puolesta, jakamaan rakkautta ja hyvää eteenpäin.

PS. Luen parhaillaan Jukka Relanderin ja Tuomas Nevanlinnan keskustelukirjaa Uskon sanat. Sen viimeisessä luvussa pohditaan, miten vasemmalla Jumalan valtakunta todella on. En ole vielä päässyt viimeiseen lukuun asti, mutta voi hyvin olla, että näihin poliittisiin teemoihin palataan vielä... Kirja muutenkin on ajatuksiaherättävä. Kannattaa lukea!