Vauva-foorumilta kajahtaa!

Kuva Andrew Hill, flickr.com. 

Suomen paras tietotoimisto on todennäköisesti Vauva-lehden keskustelupalsta. Sieltä saa tiedon kaikkeen maan ja taivaan väliltä, jopa iltalehtien toimittajat hakevat lööppikamaa sieltä. Uskonto, politiikka ja yhteiskunta herättävät yhtä paljon keskustelua kuin imetys, lastenhoito ja raskausaika. Poimin keskustelusta talteen yhden ajatuksiaherättävän kommentin. Se kuuluu näin:

"Ajattelen mieluummin elämääni kuin kuolemaani. Jaa että mitä pahaa kirkko on tehnyt... Lisännyt eripuraa ihmisten välille, vaikka sen pitäisi tehdä päinvastoin - lisätä rakkautta ja yhteisöllisyyttä. Se syrjii tiettyjä ihmisryhmiä, heikommassa asemassa olevia, ja antaa joillekin ihmisille oikeutuksen tehdä niin. Lisäksi seurakunnissa on valtavasti ilmapiiriongelmia ja esim. naisten syrjintää, jota en voi mitenkään hyväksyä. On ihme, ettei muka-niin-hyvät ihmiset osaa olla nätisti ja hyvässä hengessä edes keskenään työpaikoilla. Uskonnollisuus ei ole mikään tae siitä, että ihminen elisi yhtään sen "parempaa" elämää ja ottaisi kanssaihmisiään sen paremmin huomioon kuin joku kirkkoon kuulumatonkaan.

Minulla on hyvin vankka arvopohja ja pyrin elämään hyvää elämää ja tuomaan hyvää ympärilleni - otan ympäristön huomioon, pidän hyvää huolta lapsista, eläimistä ja läheisistä, olen hyvä ystävä, autan kun joku tarvitsee apua, olen loukkaamatta ketään, olen uskollinen puolisolleni jne. Kaiken tämän ja paljon muutakin hyvää voi tehdä ilman kirkkoakin." vauva.fi 19.12.2012

Tunnistan nuo kaikki. Eripurat ja syrjinnän, ilmapiiriongelmat. Senkin, miten me seurakuntalaiset, kirkon jäsenet, emme pääse loistamaan hyvinä ihmisenä. Mutta eikö kirkkoon kuuluta ihan muista syistä kuin siksi, että saataisiin kiillottaa omaa sädekehää ja elää hyvien ihmisten oikeaa ja täydellistä elämää? Eikö kuitenkin kirkko ja seurakunta ole olemassa siksi, että elämän ryvettämät (ja elämän silittämätkin) ihmiset saisivat yhdessä lähestyä Jumalaa ilojensa ja surujensa kanssa? Hyvän tekeminen toisille ihmisille on tärkeää ja arvokasta, mutta ei lopulta se syy, miksi kirkko on olemassa. Kuten tuonkin sitaatin kirjoittaja todistaa, hyvää (tai ehkä jopa moraalisesti parempaakin) elämää voi aivan hyvin elää seurakuntayhteyden ulkopuolella, ja jopa ilman yhteyttä Jumalaan.

Ehkä kirkko on lopulta se viimeinen paikka, minne saavat tulla nekin, jotka riitelevät ja syrjivät toisia, ne, jotka eivät osaa käyttäytyä kunnolla ja ne, jotka eivät jaksa tai osaa elää sitä hyvää elämää.  Kirkko avaa ovet niille, jotka eivät ole ystäviä kenellekään, jotka eivät auta toisia, niille, jotka valehtelevat, pettävät, loukkaavat. On ihan selvää, että se näkyy ulospäinkin. Sellainen kirkko, johon kelpuutettaisiin vain hyvin elävät, olisi kovin erinäköinen. Kirkko tai seurakunta ei voi tehdä mitään muuttaakseen meitä paremmiksi ihmisiksi. Se voi vain tarjota Jumalan rakkautta ja syntien anteeksiantoa.  Ja toivoa ja rukoilla, että siitä rakkaudesta versoo jotain uutta, parempaa, jonakin päivänä, jonakin vuonna....