Pisaroita ja veden muita olomuotoja

Meillä on musapyhiksessä puhuttu kasteesta. Siis siitä, kun lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi ja lapseksi Jumalan suureen perheeseen.

Olemme todenneet, että ilman vettä ei ole elämää. Totesimme, että kasteveden kautta saamme lupauksen myös toisenlaisesta elämästä.

Olemme tutkineet kastemaljaa ja opetelleet lorun "Pisara"

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi pisaraa,
vielä niitä monta sataa mukaan tulla saa.                                                                                                

Vesi virtaa solisee. Pinta nousee vain.
Kohta kaikki hiljenee jotain odottain.

Taivaan Isän perheeseen nyt lasta saatetaan,
Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimeen kastetaan.
(löytyy Kirkkomuskarista)

Tänään koin jotakin äärimmäisen koskettavaa. Meillä on tapana siunata itsemme ennen leikki- ja mehuhetkeä. Tuntui sydämen pohjassa, kun kirkas Lassi-pojan ääni sanoi totisena ja niin tosissaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Aamen (pään nyökäytys vielä lopuksi vahvisti kaiken) Hän teki myös ristinmerkin hyvin tarkoin oikein ja selitti, että kasteessa tehdään myös näin.

Pieni lapsi sai liikahtamaan minussa jotakin. Tuntui siltä, että tässä oli kyse juuri siitä mikä on tärkeää ja pieni lapsikin on sisäistänyt sen omalla tavallaan. Sillä taidolla ja tiedolla mikä hänellä juuri nyt on.

Olemme tutustuneet veden muihinkin olomuotoihin. Vasemmalla leijailee pienet ja suuret lumihiutaleet.                             Oikealla olevassa kuvassa lapset maalasivat talvisia kuvia musiikkia kuunnellessaan.