Armoa!/?

Mitä muistat rippikoulustasi? Siis iltaohjelmien, yökukkumisien ja ruokailujen lisäksi, tarkoitan siis oppitunneista tai opetuksesta yleensä. Muistatko vielä, miten määriteltiin armo, mitkä neljä sanaa siihen kätkeytyivät?

Armo on kristinuskon ytimessä ja keskipisteessä, tärkein asia. Ansioton rakkaus minun osakseni. Toisin sanoen siis Jumalan rakkaus, joka tulee meille annettuna, lahjana, jota ei voi mitenkään itse ansaita.  Armon kreikankielinen vastine kharis tarkoittaakin alunperin ilmaista lahjaa. Jotain sellaista, mikä tulee pyytämättä, kysymättä ja ansaitsematta.

Armo ei kuitenkaan ole reilua tai oikeudenmukaistakaan. Sehän olisi reilua, että armoa tarjottaisiin sille, joka sen ansaitsee. Tai jos käännetään asia toisinpäin, armoa voitaisiin tarjota vain niille, jotka sitä selkeästi eivät ole ansainneet. Se kuulostaisi sopivan hurskaalta kristityillekin. Armo ei kuitenkaan ole missään suhteessa hurskasta. Se ei ole päänsilittelyä niille, joilla menee huonosti, eikä se ole palkinto niille, joilla jo valmiiksi menee hyvin. Armo on Jumalan rakkautta, ja sellaisena, epäreilunakin, se kuuluu jokaiselle. Armo on sitä, että me olemme Jumalalle rakkaita, ei se liity mitenkään meidän saavutuksiimme tai kärsimyksiimmekään.

Silti minusta joskus tuntuu, että kirkossa unohdetaan kokonaan ne, joilla menee hyvin. On tärkeää puhua siitä, että rikkinäisenä ja särkyneenä saa tulla Jumalan luokse, että Jumala rakastaa ehdoitta, että armo peittää meidät ja syntimme. Mutta yhtä tärkeää olisi puhua siitäkin, että kaikki se hyvä, jota olemme saaneet, on sekin Jumalan lahjaa, hänen armostaan saatua. Jumalalle kelpaa sekin, joka on saanut elämältä paljon.

Synti on usein sitä, että jokin asia menee överiksi. Ja överiksi voi mennä moneen suuntaan, itseasiassa överiksi menee joka kerta kun Jumala unohtuu ja omat asiat nousevat ykkösasioiksi. Toisaalta on syntiä kieriskellä itsesäälissä ja omassa heikkoudessaan, toisaalta taas rakastua itseensä ja omiin saavutuksiinsa. Ehkä ainoa asia, mikä ei voi mennä överiksi on juuri armo. Sillä armon alle mahtuvat niin onnelliset kuin onnettomat, köyhät ja rikkaat, ehjät ja särkyneet. Sillä armosta me olemme pelastetut.