 |
| Kuva Cliff Gilmore |
Vappua juhlittiin jo eilen ja toissapäivänäkin, mutta vasta tänään sain kiinni ajatuksenpäästä, joka vähän jo vilahti mielessä varsinaisena juhlapäivänäkin. Uskonto ja politiikka on perinteisesti kuuma peruna, tabukin, puheenaihe jota ei kannata kahvipöytäkeskusteluun nostaa. Jotkut papit kyllä harjoittavat politiikkaa, ihan puoluepolitiikkaakin työn ohella. Minusta se tuntuu vieraalta, en osaa samaistua mihinkään puolueeseen. Jos voisikin poimia kaikista parhaat puolet, rusinat pullasta -tekniikalla. Mutta politiikasta tämä ajatus lähti. Pahoittelen mahdollista poliittista epäkorrektiutta.
Vappu on työväen juhlaa ja työväenlaulujen aikaa. Yksi tunnetuista (ja mielestäni upeimmista) on Kaj Chydeniuksen säveltämä ja Aulikki Oksasen sanoittama Kenen joukoissa seisot. Laulun sanat maalavat silmien eteen punalippuisen paraatin, työväen joukon, joka ei piittaa rakkaudesta puhuvista pastoreista eikä puolueettomista humanisteista. Laulusta voisi varmaan tehdä monenkinlaista poliittis-teologis-yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, mutta minut pysäytti laulussa mainittu rakkaus. Ihan laulun alussa todetaan, ettei rakkaus synny maailmaan odottaessasi taivaan armoa. Sitten todetaan rakkaudesta puhumisen olevan pastorien houreita. Kertosäkeessä sitten tulitetaan täysillä: "Ei synny rakkautta ilman oikeutta, ei oikeutta ilman taistelua, ei taistelua ilman yhteistä rintamaa." Rakkaus on siis jotain, joka syntyy vasta sitten, kun ihmiset ovat liittyneet yhteen ja kun yhteenliittyneet ihmiset ovat taistelleet oikeuden puolesta. Ja vasta sitten kun oikeus on lopulta tapahtunut on tilaa rakkaudelle. En yhtään ihmettele enää, että rakkaudesta puhumista verrataan hourailuun, niin paljon pitää tapahtua ennen kuin rakkaus voittaa, tulee näkyväksi ja saa tilaa. Rakkaus on todella kaukana, unenomaisena näkynä. Reaalimaailmasta kun tiedämme, miten harvoin oikeus toteutuu.
Olisin taipuvainen ajattelemaan, että kristinuskon näkökulmasta järjestys voisi olla toinen. Ensin on rakkaus, tai Rakkaus isolla ärrällä oikestaan. Ja kun on r/Rakkaus, voi olla myös oikeus, voi olla taistelu oikeuden puolesta, voi olla yhteenliittyneiden ihmisten joukko. Rakkaus ei ole päämäärä tai lopullinen tavoite vaan se on lähtökohta, alkuunpaneva voima, liikkeelle saava taho. Rakkaus ei ole palkinto vaan se on oletusasetus. Siksi rakkaus ei ole vain pastoreiden houreita, illuusiota, jotain tavoittamatonta. Rakkaus on jo olemassa, se sysää meidät liikkeelle, liittymään yhteen, taistelemaan oikeuden puolesta, jakamaan rakkautta ja hyvää eteenpäin.
PS. Luen parhaillaan Jukka Relanderin ja Tuomas Nevanlinnan keskustelukirjaa Uskon sanat. Sen viimeisessä luvussa pohditaan, miten vasemmalla Jumalan valtakunta todella on. En ole vielä päässyt viimeiseen lukuun asti, mutta voi hyvin olla, että näihin poliittisiin teemoihin palataan vielä... Kirja muutenkin on ajatuksiaherättävä. Kannattaa lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti