tiistai 28. tammikuuta 2014

Kenen jalanjäljissä kannattaa kulkea

Musapyhiksessä tehtyä - erään lapsen jalan jäljet 

Meillä on paljon erilaisia ryhmiä tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille. On aloitettu uusia ryhmiä, entisten - hiipuvien ryhmien tilalle. Mikä on se tekijä, joka saa ryhmät hiipumaan ja toiset ryhmät ovat niin täysiä, että kaikki halukkaat eivät mukaan mahdu.

Vanhemmilta tulee välillä ehdotuksia siitä, minkälaista toimintaa seurakunnassa pitäisi olla. Usein näihin pyyntöihin pyritään vastaamaankin, mutta sitten taas into loppuu kesken.

Tulee mieleen uuden vuoden lupaukset. Aloitetaan innolla jotakin uutta, mutta muutaman viikon jälkeen alkuinnostus hiipuu ja homma jätetään kesken.
Tässäpä meille työntekijöille onkin tuhannen taalan paikka. Miten saisimme perheet sitoutettua toimintaan ja innostaa heitä yhdessä kehittämään toiminnan sisältöä meidän työntekijöiden kanssa.

Voisiko olla myös niin, että äidit ja isät perustaisivat omia ryhmiä ja kokoontuisivat vapaaehtoispohjalta. Olisiko toiminta silloin mukavaa ja sitouttavampaa. Omaa toimintaa omilla ehdoilla. Me työntekijät voisimme vierailla näissä ryhmissä tarpeen mukaan ja käydä kertomassa siitä, mikä meille on luontevinta.

Puhuisimme perheille innostavalla ja mielekkäällä tavalla Raamatun asioista ja saisimme lapsen innostumaan ja eläytymään tarinaan. Pieniä teatteriesityksiä, musisointia, kynttilän liekkiin tuijottamista ja lämmön kokemista yhdessä toisten kanssa.
Kuitenkin niin, että kaikki saavat kokea mukavia elämyksiä ja haluaa tulla uudestaan.

Olemme aloittamassa uutta toimintaa tulevana sunnuntaina. Eskarilaisen oma pyhäkoulu. Odotan innolla sunnuntaita. Olen suunnitellut mukavan ja mielenkiintoisen ohjelman tuolle päivälle. Meillä on paljon laulua, kokeilemme rytmirinkulaa, teemme kynttilöitä ja tietysti nämä kaikki liitetään Raamatun kertomukseen.

Itseäni jännittää tosi paljon.Minkälaisen vastaanoton tämän kertainen toiminta saa.

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti