 |
| tunnistatko, missä kuva on otettu? |
Rippikoulussa ehkä hienointa on se, kun rippikoululaiset yhtäkkiä tajuavat, että heille opetetaan täysin käsittämättömiä asioita. Yleensä havahtuminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun aletaan puhua Jeesuksen vanhemmista. Silloin syttyy lamppu: miten Maria voi tulla raskaaksi Pyhästä Hengestä? Nuorena olemiseen kai kuuluu jotenkin sekin, että ajattelee olevansa ensimmäinen, joka tämän maailmanhistorian kummallisuuden havaitsee.
Omista opiskeluajoistani muistan kahtalaisen tunteen kysymysten keskellä. Toisaalta tuntui rohkaisevalta, että joku muukin oli miettinyt samoja kysymyksiä mitä itsekin pyöritteli. Toisaalta taas tuntui että kaikki kysymykset on jo kysytty, mitä uutta kysyttävää tai edes sanottavaa voisi enää olla. Miksi näitä enää miettimään, eikö kaikki kivet ole jo käännetty?
Ehkä siinä ristitulessa tiivistyy jotain olennaista. Miten puhua asioista, joista on puhuttu ja kirjoitettu tuhansia kirjoja, miljoonia puheita, hyllymetreittäin tutkimuksia? Miten puhua asioista, jotka ovat käsittämättömiä, ymmärryksenkin tuolla puolen? Miten kääntää ikiaikaiset kertomukset tämän päivän kielelle kadottamatta silti alkuperäistä asiaa? Puhua siitä, mistä ei voi puhua, kertoa siitä, mitä ei itsekään kokonaan ymmärrä, uskoa sellaiseen, minkä omakin järki sanoo uskomattomaksi.
-----
Vuosia sitten, ollessani kesätöissä rippikoulussa eräs poika ei ymmärtänyt lainkaan ihmettelyäni Jeesuksen perhesuhteiden keskellä. Hän näki Jumalan Jeesuksen isänä ja Joosefin Jeesuksen huoltajana.. Eikä siinä ollut mitään ihmeellistä tai epäselvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti