Waiting. Photo by LearningLark, flickr.com |
Pyhäinpäivä. Pyhien ihmisten päiväkö? Vai pyhien hetkien päivä? Huomenna pyhäinpäivänä muistellaan poisnukkuneita rakkaita. Mutta olivatko he pyhiä?
En usko, että ihmisestä tekee pyhän hänen kuolemansa. Enkä sitäkään, että pyhyys olisi jotain tiettyä pyhien asioiden tekemistä tai vaihtoehtoisesti epäpyhien asioiden tekemättäjättämistä. Jotain sellaista, mitä voisi itse tehdä, ansaita tai saavuttaa.
Silti ihmiset siellä sairaalassa ovat pyhiä. Ja hekin ovat pyhiä, joiden haudoille viedään kynttilöitä, ja hekin joiden haudalla ei käy kukaan. Ja minäkin olen pyhä ja sinä. Jokainen on.
Pyhyys on jotain sellaista, mikä tulee meidän ulkopuoleltamme. Se tulee Jumalasta, hänen armostaan ja rakkaudestaan. Siitä, että hän on luonut meidät, kutsunut meidät, lunastanut meidät. Rakastanut meitä.
Olimme sairaalassa koolla pienen hetken. Minä ja osaston henkilökuntaa, muutama potilas. Meillä oli pyhäinpäivä sinä torstaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti